Miksi ja Miten?

Nonni... olen huomannut itsessäni pahan piirteen. Pelkään vaakaa. Tuota pientä laattaa meidän vierashuoneessa. Ajatuskin sille menemiselle ahdistaa. Kuinka usein se on pilannut koko loppupäivän? Liian usein. Noh.. tänä aamuna uskallauduin sitten taas. Nonni yksi kilo lisää!! Se kilo jonka "laihduin" on tullut takaisin. Kuinka turhauttavaa!! Niin kai se ihmisen normaalipaino vaihtelee eri päivinä sen +/-1kg. Mutta kylläpä tuo yksi kilo osaakin pistää mielen matalaksi. Olen kuitenkin orjallisesti syönyt suunnitelmieni mukaan (täytyykö tässä kohta aloittaa joku näistä kuuluisista dieteistä?). Tänä viikonloppuna annoin itselleni hieman anteeksi. Minulla on 2 vkl kuuden viikon sisällä aina vapaatä töistä joten nämä ovat niitä harvoja hetkiä mieheni kanssa että olemme kummatkin vapaalla. Päätimme että ostamme herkkuja. Sipsipussi, dippi ja 200g karkkia. Hyvä luoja kuinka huono omatunto voi noista tulla. Inhottavaa että jos joskus antaa itselleen jotain pientä niin siitä seuraa kamala morkkis. Mutta toisaaltaan jos ei tulisi morkkista, välittäisikö enää vaikka vetäisi pussin päivässä?

Vaaka asialle olen päättänyt että pelosta on päästävä. Yritän alkaa käymään päivittäin vaa'alla, joten siitä tulee ns. normaali aamurutiini. Toivottavasti menen sinne huomen aamulla.

Jossain ohjelmassa (olisiko ollut Oprah) oli puheena laihdutus. Ja siinä käskettiin miettimään ensiksi miksi haluan laihduttaa ja miksi en ole ennen onnistunut sekä miten aijon onnistua. Noh mietitäänpä.

Miksi?
Suoraansanottuna haluan tuntea itseni jälleen jollain tasolla viehättäväksi. Minua on koulukiusattu ja sanottu läskiksi vaikken sillein sitä edes ollut. Pituutta kun oli 12 vuotiaana jo 173cm aiheutti se muissa jonkunnäköistä kauhistusta... Omistan huonon itsetunnon joten uskon tämän helpottavan sitä. Tiedän kuinka mahtava fiilis tulee kun vaaka näyttää mukavia tuloksia. Tietenkin on olemassa terveydelliset syyt. Suvussani on paljon diabetestä mutta jos suoraan sanotaan tämä asia tulee melko viimeisenä. Mikäköhän siinäkin on että terveysuhkaa harvoin otetaan tosissaan. Ja yksi syy on että haluan mahtua aiempiin housuihin niin kovasti! Ostin lauantaina elämäni ensimmäiset 42 numeron housut. Toivottavasti olivat ekat ja viimeiset. Onko vielä muita syitä? Tavallaan laihduttaminen on ollut minulle viime vuosina päähän pinttymä.

Miksi en ole ennen onnistunut?
No minä olen. Vuonna 2010 painoin 86 kg ja parissa kuukaudessa laihduin 72kg:oon. Paino alkoi pyöriä siinä 75kg:n kohdilla aina tähän vuoteen asti. Tuo onkin ainut kerta kun olen onnistunut. Silloin alkusysäyksen antoi avoero. Ruoka ei kertakaikkiaan mennyt alas. Joten kuihduin nopeasti. Ja kun huomasin että aloin laihtumaan, nopeutin vielä eli aloin käymään lenkillä ja tarkoituksella söin minimaalisesti. Oloni oli sen kesän mainio. Itsetunto nousi ja tuntui että pystyn mihin vain. Seurauksen sain nähdä sitten myöhemmin. Nykyään en tosiaankaan voi enää olla kuin max pari tuntia syömättä. Tämän jälkeen alkaa hillitön pahoinvointi ja tärinä. Kiitokset laihduttamiseni. Mutta olenhan minä ollut monesti laihdutuskuurilla. Parhaimmillaan ne ovat kestäneet pari viikkoa ja kun tuloksia ei ole tullut olen luovuttanut. Yksi pahoista ongelmistani on karkinhimo, joka nyt on hieman paremmin kurissa. Minulla kai on todella huono itsekuri. Olen myös aina inhonnut liikuntaa. En tiedä miksi. Ehkä siksi että olen ollut siinä aina todella huono. En ole vielä löytänyt sellaista lajia josta todella nauttisin. Ehkä silloin 2010 kun kävin lenkillä ja kilot karisivat niin pidinkin siitä. Jumpissa voin käydä mutta se on aina itsensä pakottamista. Noh nyt pitää sitten vaan pakottaa itseni. Mietin myös rullaluistinten ostoa. Vielä voisi vähän aikaa luistella ja sitä voisi tehdä yhdessä miehen kanssa. Saa nähdä.

Miten aijon onnistua?
Olen jotain ruokatottumuksia tänne jo listannut. Ne ovat kyllä pitkälti sellaisia joita olen noudattanut jo usemman vuoden. Kai se suurin muutos on herkuista luopuminen ja liikunnan lisääminen (yök). Kävinkin viiden kuukauden jälkeen taas zumbassa. Jotenkin ahdistaa mennä tunnille jossa on pääasiassa laihoja ihmisiä. Vaikka ei sillä pitisi olla mitään väliä. No tavoitteena on nyt kuitenkin tunkea kolmivuorotyöaikatauluuni myös kaksi kertaa viikossa hikijumppa ja pyrkiä muuten kävelemään koiran kanssa 40min lenkin. Saa nähdä tuleeko tämä suunnitelma koskaan toimimaan. Kerron sitten lisää. Kaikista eniten pelkään sitä että entäs jos en vaan laihdu? Entäs jos minun kehoni on sellainen että laihdun vain pelkällä nälkäkuurilla? Pitää kai antaa vain nyt herkuttomuudelle ja terveelliselle ruokavaliolle sekä liikunnalle mahdollisuus. Seurataan mitä tapahtuu. Toivottavasti seuraavalla kerralla minulla olisi hyviä uutisia.