Kehitystä(kö?)

Siitä onkin aikaa kun viimeiksi kirjoitin. Syitä ovat kiire ja stressi sekä sairastelevat eläimet. Mutta en suinkaan ole luovuttanut projektini suhteen. On tullut edistystä ja sitten takapakkia.

Elokuu oli todellakin nihkeä, mutta syys- ja lokakuussa laihduin 4kg ja paino oli marraskuun alussa 83,3kg. Suunta oli siis oikea. Ja aivan perinteisin tavoin. Vähemmän herkkuja, enemmän liikuntaa. En kaikissa suunnitelmissani pysynyt kuten en tuota vihreää teetä ole paljoa juonut.

Pari viikkoa iski kahden viikon flunssa ja repsahdin totaalisesti: karkkia, suklaata, glögiä, ranskalaisia, viiniä ja minttukaakaota. Viime perjantain pikkuojoulut kruunasivat sitten tämän aamun vaakalukeman 84,4kg. Hyvä ettei itku tullut mutta osasin tuota arvata. Nyt ei saa kuitenkaan missään nimessä luovuttaa, koska laihdutus lähti niin hyvin käyntiin. Nyt takaisin ruotuun ja ulos liikkumaan. Ensi viikon maanantaina takaisin vaa'alle ja katsotaan mihin suuntaan on paino lähtenyt. Ja täytyy myös muistaa että normaalistikin paino heittelee kilon sinne tänne, kun ei laihduteta.

Ja onhan tässä aivan uusi motivaatio. Häät vuoden päästä helmikuussa ;) Tavoite siis että keväällä painoa olisi 75kg:a että pääsee mekkoja kokeilemaan ja sitten häissä 73kg:a. Ei mielestäni kohtuuttomia tavoitteita, mutta nyt näyttää siltä etten ihan kerkeä 80:neen kiloon jouluun menneksi :( Mutta jos sitten tammikuun aikana.

Miksi ja Miten?

Nonni... olen huomannut itsessäni pahan piirteen. Pelkään vaakaa. Tuota pientä laattaa meidän vierashuoneessa. Ajatuskin sille menemiselle ahdistaa. Kuinka usein se on pilannut koko loppupäivän? Liian usein. Noh.. tänä aamuna uskallauduin sitten taas. Nonni yksi kilo lisää!! Se kilo jonka "laihduin" on tullut takaisin. Kuinka turhauttavaa!! Niin kai se ihmisen normaalipaino vaihtelee eri päivinä sen +/-1kg. Mutta kylläpä tuo yksi kilo osaakin pistää mielen matalaksi. Olen kuitenkin orjallisesti syönyt suunnitelmieni mukaan (täytyykö tässä kohta aloittaa joku näistä kuuluisista dieteistä?). Tänä viikonloppuna annoin itselleni hieman anteeksi. Minulla on 2 vkl kuuden viikon sisällä aina vapaatä töistä joten nämä ovat niitä harvoja hetkiä mieheni kanssa että olemme kummatkin vapaalla. Päätimme että ostamme herkkuja. Sipsipussi, dippi ja 200g karkkia. Hyvä luoja kuinka huono omatunto voi noista tulla. Inhottavaa että jos joskus antaa itselleen jotain pientä niin siitä seuraa kamala morkkis. Mutta toisaaltaan jos ei tulisi morkkista, välittäisikö enää vaikka vetäisi pussin päivässä?

Vaaka asialle olen päättänyt että pelosta on päästävä. Yritän alkaa käymään päivittäin vaa'alla, joten siitä tulee ns. normaali aamurutiini. Toivottavasti menen sinne huomen aamulla.

Jossain ohjelmassa (olisiko ollut Oprah) oli puheena laihdutus. Ja siinä käskettiin miettimään ensiksi miksi haluan laihduttaa ja miksi en ole ennen onnistunut sekä miten aijon onnistua. Noh mietitäänpä.

Miksi?
Suoraansanottuna haluan tuntea itseni jälleen jollain tasolla viehättäväksi. Minua on koulukiusattu ja sanottu läskiksi vaikken sillein sitä edes ollut. Pituutta kun oli 12 vuotiaana jo 173cm aiheutti se muissa jonkunnäköistä kauhistusta... Omistan huonon itsetunnon joten uskon tämän helpottavan sitä. Tiedän kuinka mahtava fiilis tulee kun vaaka näyttää mukavia tuloksia. Tietenkin on olemassa terveydelliset syyt. Suvussani on paljon diabetestä mutta jos suoraan sanotaan tämä asia tulee melko viimeisenä. Mikäköhän siinäkin on että terveysuhkaa harvoin otetaan tosissaan. Ja yksi syy on että haluan mahtua aiempiin housuihin niin kovasti! Ostin lauantaina elämäni ensimmäiset 42 numeron housut. Toivottavasti olivat ekat ja viimeiset. Onko vielä muita syitä? Tavallaan laihduttaminen on ollut minulle viime vuosina päähän pinttymä.

Miksi en ole ennen onnistunut?
No minä olen. Vuonna 2010 painoin 86 kg ja parissa kuukaudessa laihduin 72kg:oon. Paino alkoi pyöriä siinä 75kg:n kohdilla aina tähän vuoteen asti. Tuo onkin ainut kerta kun olen onnistunut. Silloin alkusysäyksen antoi avoero. Ruoka ei kertakaikkiaan mennyt alas. Joten kuihduin nopeasti. Ja kun huomasin että aloin laihtumaan, nopeutin vielä eli aloin käymään lenkillä ja tarkoituksella söin minimaalisesti. Oloni oli sen kesän mainio. Itsetunto nousi ja tuntui että pystyn mihin vain. Seurauksen sain nähdä sitten myöhemmin. Nykyään en tosiaankaan voi enää olla kuin max pari tuntia syömättä. Tämän jälkeen alkaa hillitön pahoinvointi ja tärinä. Kiitokset laihduttamiseni. Mutta olenhan minä ollut monesti laihdutuskuurilla. Parhaimmillaan ne ovat kestäneet pari viikkoa ja kun tuloksia ei ole tullut olen luovuttanut. Yksi pahoista ongelmistani on karkinhimo, joka nyt on hieman paremmin kurissa. Minulla kai on todella huono itsekuri. Olen myös aina inhonnut liikuntaa. En tiedä miksi. Ehkä siksi että olen ollut siinä aina todella huono. En ole vielä löytänyt sellaista lajia josta todella nauttisin. Ehkä silloin 2010 kun kävin lenkillä ja kilot karisivat niin pidinkin siitä. Jumpissa voin käydä mutta se on aina itsensä pakottamista. Noh nyt pitää sitten vaan pakottaa itseni. Mietin myös rullaluistinten ostoa. Vielä voisi vähän aikaa luistella ja sitä voisi tehdä yhdessä miehen kanssa. Saa nähdä.

Miten aijon onnistua?
Olen jotain ruokatottumuksia tänne jo listannut. Ne ovat kyllä pitkälti sellaisia joita olen noudattanut jo usemman vuoden. Kai se suurin muutos on herkuista luopuminen ja liikunnan lisääminen (yök). Kävinkin viiden kuukauden jälkeen taas zumbassa. Jotenkin ahdistaa mennä tunnille jossa on pääasiassa laihoja ihmisiä. Vaikka ei sillä pitisi olla mitään väliä. No tavoitteena on nyt kuitenkin tunkea kolmivuorotyöaikatauluuni myös kaksi kertaa viikossa hikijumppa ja pyrkiä muuten kävelemään koiran kanssa 40min lenkin. Saa nähdä tuleeko tämä suunnitelma koskaan toimimaan. Kerron sitten lisää. Kaikista eniten pelkään sitä että entäs jos en vaan laihdu? Entäs jos minun kehoni on sellainen että laihdun vain pelkällä nälkäkuurilla? Pitää kai antaa vain nyt herkuttomuudelle ja terveelliselle ruokavaliolle sekä liikunnalle mahdollisuus. Seurataan mitä tapahtuu. Toivottavasti seuraavalla kerralla minulla olisi hyviä uutisia.

Laihis laihis

Noniin

Pari viikkoakos tässä on nyt sitten mennyt. Ilokseni voin kertoa että kiloja lähtenyt 1kg. Iloinen yllätys ottaen huomioon etten ole vielä aloittanut liikkumista. Nyt jotenkin on kokoajan pelko persuksissa että se kilo tulee takaisin. Kilpirauhasarvoni ovat jälleen kunnossa joten teoriassa laihduttamisen pitäisi onnistua..toivottavasti myös käytännössä.

Olen miettinyt omia ruokailutapojani ja miettinyt miten niitä voisi muuttaa. Olen myös lukenut muutaman artikkelin netistä liittyen pieniin muutoksiin.

"Vihreä tee hoikistaa

Vuonna 2009 American Society of Nutritionin tekemä raportti kertoi tiedemiesten selvittäneen, että kuntoilijat jotka juovat säännöllisesti vihreää teetä pudottavat keskimäärin tuplasti enemmän painoa kuin kuntoilijat, jotka eivät juo vihreää teetä lainkaan. Useat muutkin tutkimustulokset ovat vahvistaneet vihreän teen nopeuttavan aineenvaihduntaa, ja näin auttavan painonpudotuksessa.

 
Suklaajuoma kasvattaa lihasta 

Indianan Yliopiston tutkijoiden mukaan hiilihydraattien ja proteiinien suhde suklaamaidossa tai kaakaojuomassa on ideaali lihasten palautumiseen ja kasvuun urheilun jälkeen"

Nonni. Itse olen pari viikkoa juonutkin vihreää teetä ja jättänyt suurimman osan kahvista pois. Tosin en juo muutenkaan kahvia kovin usein. Mietin että onko teen laadulla väliä? Nonni eli kahvi vaihdettu teehen mutta hunajasta en luovu!

Sitten tämä suklaajuoma.. kuulostaa.. eksoottiselta. Tässä puhutaan hiilareista ja proteiinista mutta eikös noissa ole pirusti kaloreita? Ja melko suppea perustelu. Millaista kaakaota sen pitäisi olla? Luulisi että ihan aidoista kaakaopavuista eli eikö silloin voida jättää laskuista nämä kaupan nestlet ym?

Sitten oli älläinen miten saada pömppövatsa pois:

1. Vältä ruokavaliossasi suolaisia sekä teollisia ruokia

Mausta ruoat suolan sijaan tuoreilla yrteillä ja suolattomilla mausteilla. Suola kerryttää kehoon nestettä, jolloin vatsakin alkaa helposti pömpöttämään 

(kuulostaa järkevältä ja tätä tuleekin noudatettua)

2. Vältä alkoholia, kahvia, teetä sekä hiilihapollisia juomia

Juo sen sijaan paljon tavallista hanavettä! Kahvi ja hiilihappojuomat voivat ärsyttää mahaasi ja suolistoasi, mikä aiheuttaa puolestaan turvotusta.

(elikkä se siitä teen hyvistä ominaisuuksista??)

3. Vältä tiettyjä mausteita ja kastikkeita

Jätä ruokavaliosta muutamaksi päiväksi mustapippuri, muskottipähkinä, chilijauhe, sipuli, valkosipuli, sinappi, ketsuppi, tomaattikastike sekä etikka. Korvaa nämä ainekset tuoreilla yrteillä. Liian tuliset ja mausteiset ruoat voivat ärsyttää vatsaasi ja lisätä happojen määrää, jolloin mahasi myös turpoaa.

(ei tuu onnistumaan)

4. Vältä purukumia

Purkkaa syömällä kehoosi kertyy samalla myös ilmaa.

(hyvästi terveet hampaat?)

5. Vältä tiettyjä vihanneksia ja hedelmiä

Jätä ruokavaliosta muutamaksi päiväksi erilaiset kaalit, sipulit, paprikat sekä sitrushedelmät. Syö sen sijaan vihreitä papuja, sieniä sekä munakoisoa. Osa vihanneksista kerryttää elimistöön kaasua.

(tää käykin miulta helposti koska en muutenkaan pysty noita syömään)

6. Vältä runsaasti hiilihydraatteja sisältäviä ruokia

Jätä ruokavaliostasi vaalea vehnä sekä pasta. Syö sen sijaan täysjyvätuotteita. Hiilihydraattipitoiset ruoat kerryttävät nestettä kehoosi ja turvottavat vatsaasi.

(no daa!)

Muistutan edelleen että luen ja siteeraan näitä artikkeileita mutta suhtaudun useimmiten kriittisesti. Suosittelen teille myös.

Itse olen miettinyt seuraavia tapoja muuttaa ruokailussani

• Juoda yksi lasillinen vettä ennen ruoka-aterioita. Hyvin vaikea muistaa, mutta yritetään
• Käytän täysjyvä tuotteita
• Vihreä tee
• Salaattikastike pois (enpä ole kyllä käyttänyt vuoteen)
• En osta kotiin herkkuja, muuta kuin tummaa sukltaa (prosenttia 80%) jos makean himo iskee
• Tää olisi hyvä, mutta minulta ei onnistu: ei syömistä klo 20 jälkeen (iltavuoro aikaan ei onnistu)
• Lautasmalli
• 4-5 kertaa syödä päivässä
• Vähärasvaisia tuotteita

Katsotaan mitä näm tuo tuollessaan. Useaa jo noudatankin joten katsotaan onko suurempia hyötyjä. Liikunnan otan puheeksi kun saan itseeni liikettä. Maanantaille suunniteltu zumba tunti.

Alku aina hankala mutta mites se loppu?

Selvä... nyt se sitten alkaa! Ai mikä? Noh... tavoite päästä Pontsosta normaaliksi! Ei niin etteikö sitä olisi yritetty jo tuota... noin sataa kertaa jo, mutta nyt päätin tehdä taistelusta luettavaa.

Ajatuksena on siis että pyrin pääsemään tavoite painooni ja annan (jos jotain edes kiinnostaa) seurata tätä matkaa. Pyrin lukemaan viimeisiä hullutuksia laihduttamiseen liittyen maailmalta ja miettiä niitä myös tässä samalla. Karppaamisia, kaalidiettejä,m atkinssoneja on vaikka millä mitalla nykyään! Ennen piti välttää rasvaa kuin ruttoa. Voi oli täysi kirosana! Mutta nyt herranjumala jos syös perunan niin VOHM! olet aamulla paljon lihavampi, mutta voita voi syödä aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja tietenkin muistathan ottaa sen voinappi-snapsin ennen nukkumaanmenoa niin kyllä olet aamulla hoikempi. Noh.. minä ajattelin kokeilla jotain nykypäivänä harvinaista. Nimittäin käyttää maailaisjärkeä. Kyllä! Ai että mitä se on.. ei se ei ole syötävää. Se on semmoinen juttu tuolla päässä.. pienen pieni ääni joka saattaa joskus jutella sinulle. Nykyaikana ihmiset ovat vain kovin kiireisiä eivätkä he enää sitä oikein kuule. Noh minulle tämä maailaisjärki on sanonut että "syö 5 kertaa päivässä, välttä ylimääräistä rasvaa, saa syödä hiilihydraatteja mutta käytä mielummin täysviljoja ja Raisa perkele nyt lopetat niiden herkkujen syömisen ja alat liikkumaan" Huh, huh maailaisjärkeni on kova mimmi. Mutta kokeillaan mitä tulee.

Kerrotaanpa sitten jotain minusta, että tiedätte lähtötilanteen. Olen juuri valmistunut sairaanhoitaja joka tekee vuorotyötä (tiedetään.. tästäkin on tehty tutkimus että vuorotyö lihottaa). Ikää on 24 ja asun avomieheni (joka ei ole pontso), kahden kissan (toinen kissoista hyvin pontso. Omistaa myös missionin laihduttamisesta), koiran ja hamsterin (joka näyttää myös tukevalta). Pituutta minulta löytyy 175 ja luojan kiitos se on ollutkin pelastus. Pitkällä kun tulevat kilot sulavat ehkä hieman "nätimmin" vartalooni. Alkuviikosta kävin vaa'alla ja tadaa 87kg. En ole ikinä painanut näin paljoa. Viime kesänä painoin 75 ja toissa kesänä laihdutin 86kg:sta 72kg:oon. Pientä jojoilua... Kymmenen kiloa on tullut viime huhtikuusta. Omaksi puolustukseni voin sanoa että sairasta kilpirauhasenvajaatoimintaa ja huhtikuussa arvot heittivät taas häränpyllyä ja eipä mahdu enää normaalit vaatteet. Mutta nyt.. olen kyllästynyt tähän ahdistukseen mikä näistä kiloista oikein tulee ja nyt ne on saatava pois.

Lähtökohtana ruokailussani on että syön melko normaalia kotiruokaa. En pysty käymään esim. pizzalla koska mahani ei kestä niin rasvaista ruokaa joten tälläiset herkut ovat pannassa. Ongelmana on varmaan tämä minun mieltymykseni makeisiin. Olen pienestä pitäen syönyt karkkia, jäätelöä, suklaata, leivoksia jne jne.. Nyt viikon olen pyrkinyt pärjäämään vain muutamalla suklaan palalla (tämä minulle siis vähäistä. Normaalisti syön viikossa noin 10 jäätelöä). Joten katsotaan miten tämä makeisten vähentäminen lähtee onnistumaan.

Ja sitten se liikunta. Olen aina ollut liikunnassa ns. huono ja kömpelö. Mutta jotenkin sitä liikuntaa olisi nyt lisättävä. Tästä tulee vielä tuskien taival. Ai niin ja minun tavoitepainoni... nooh aina olen haaveillut 68kg:sta mutta ei nyt ruveta hulluttelemaan! Jos aluksi saataisiin edes alle 80kg.. sanotaan vuoden loppuun niin se olisi jo jotain. Katsotaan siitä sitten taas eteenpäin.

Laittelen tänne väli tietoja painon kehittymisestä, ajatuksista ja mittailen vielä omat vyötärön ym. mitat. Tästäkö se lähtee nyt?? Toivottavasti!